Vegetating | Versonta
Pohjoisessa talvi on lepakoille pitkä, lähes kestämättömän pitkä. Se pitää roikkua kylmästä seinämästä kiinni pitäen, otteen lipsumatta, nääntymättä, kuivumatta, jäätymättä, hiljaista elämänliekkiä ylläpitäen. Kevät tuo elon näennäisesti kuolleisiin horrostajiin. Naaraat havahtuvat ensimmäisinä, niillä on kiire ruokailla. Emot kantavat uutta elämää, joka talven jälkeen alkaa kehittyä, odotettuaan pimeyden ja kylmyyden yli. Näillä myllyn seinillä kasvaa pian uusi sukupolvi.
Reflection | Heijaste
Pimeys on lepakoiden kulkuväylä, jota äänet viitoittavat. Yöllä liikkuu niiden ravinto, ne kaikuluotaavat, näkevät ääniä, näkevät mitä me emme pysty kuulemaan. Äänet muuttuvat niiden aivoissa kuvaksi. Nopealla taitolentokuviolla saaliiksi jää niin yöperhonen, kovakuoriainen kuin hyttynen. Lepakon onni on kuoriutuvia surviaissääskiä kiehuva lammenpinta, kun tuhannet kotelot purkautuvat muotoaan muuttaviksi pilviksi yötaivaalle.
